Missä järjestyksessä elämästä pitää poistua?
Sain juuri viestin, että tätipuoleni aviopuoliso on kuollut. Hän toimi vaimonsa, alzheimerpotilaan, omaishoitajana. Taakkaa ja sydäntä varmasti rasitti myös se, että yhdellä tyttäristä on laajalle levinnyt syöpä.
Vaikkakin sydämen pettäminen ihmisellä, jolle on tehty aikanaan pallonlaajennus, ei ole kovin suuri ihme varsinkin stressaavassa elämäntilanteessa, pistää tämänkaltainen suru-uutinen miettimään näitä elämän järjestyksiä.
Kuinka jälkeenjääneet, hoitoa tarvitsevat omaiset selviävät? Eikö ennemminkin tälle läheisiään hoitaneelle ihmiselle olisi jossain vaiheessa suonut vielä oman helpomman elämän. Olisi suonut, että hänen vuoronsa lähteä olisi ollut myöhemmin. Kysymyksiä on paljon ja niihin ei ole helppo heti löytää vastauksia.
On pakko uskoa, että hän, joka näitä järjestyksiä säätää myös tietää, miksi nyt vuoronumeron onnistui nappaamaan meidän kaikkien muiden mielestä lähtijäksi epätodennäköisin henkilö. Antakoon tämä säätäjä ja Luoja myös surijoille voimia ja taitoa hoitaa itsensä ja kokopäiväistä apua tarvitsevat läheisensä.
Lähtenyt saakoon myös tuolla jossain sateenkaaren päässä ilon, vapauden ja riemun – löytäköön ne luvatut virvoittavat levot ja saakoon painaa väsyneen päänsä Vapahtajan syliin, kuten matkaaja Vantaan Pyhän Laurin kirkon alttaritaulussa. Taulussa, josta olen itsellenikin usein lohtua ja voimaa hakenut.
Alttaritaulu
