Tänään perjantaina
Työviikko on taas takana ja viikonloppu edessä. Vuosi on edennyt niin pitkälle, että sunnuntaina on ensimmäinen adventti. Hoosianna-virsi vetää ihmisiä edelleen vuonna 2015 kirkkoihin, vaikka tavallisina sunnuntaipäivinä papit saavat saarnata aika pienelle kuulijakunnalle. Omasta sunnuntaistani en vielä tiedä, ehkä metsä saa olla kirkkoni, kuten aikoinaan paimenpojalla. Adventtikynttilänjalka on kyllä kaivettu esiin, ja ensimmäinen kynttilä tulee varmasti sytytettyä.
Yritän samalla, kun kirjoitan, seurata television tarjontaa. Siitä voi kyllä sanoa, että eipä paljon ole katsottavaa. Ajankohtaisohjelmissa keskustellaan tälläkin hetkellä maahanmuuttajien tai turvapaikanhakijoiden asioista. En nyt ainakaan noita keskusteluja jaksa koko aikaa katsoa. Luulisi nyt muitakin asioita maailmaan mahtuvan.
Alkuillasta katsoin Viimeistä tangoa Halifaxissa. Sarja siirtyy taas tauolle, mutta luvassa on jossain vaiheessa neljäs tuotantokausi. Hercule Poirot -elokuva on tänään myös tulossa. Jostain kumman syystä näitä filmejä voi katsoa moneen kertaan, kun syyllinenkään ei ihan heti palaudu mieleen. Jotain tuossa kummallisessa ukkelissa, Herculessa, vain on. Kiitos Agatha Christie.
Niin, täytyypä vielä kertoa, että tänä iltana tuli nautittua ensimmäisen kerran lipeäkalaa – norjalaiseen tapaan eli pekonin ja hernemuhennoksen kera. Nam, ja kyytipoikana oli sisilialaista valkoviiniä.
Kyllä olo tällaisenaan tänään menettelee ja nyt siis Idän pikajunaan monsieur Poirotin kanssa.
